7. Get Drunk

 Seyfriedien talossa juhlittiin taas ja pelkän perheen kesken, niin kuin yleensäkin. Tyttöjen oli aika jättää ihana lapsuutensa ja astua teini-ikään. Denise odotti suuresti kaikkea sitä angstia ja tunteiden purkauksia, mutta uskoi selviävänsä niistä. Toivottavasti.

Vaikka tytöt kaksosia olivatkin, he olivat huomattavasta erilaisia keskenään: Zoey oli yhä enemmän kuin äitinsä ja Cleosta näkyi vahvasti isänsä piirteitä. Denise katselikin usein pitkään Cleoa ja muisteli samalla menneitä aikoja, niin hyviä kuin huonojakin.

Denisen yllätykseksi mitään teini-iän aiheuttamaa tunteiden purkauksia tai teiniangstia ei ilmestynyt: koulu sujui hyvin ja tytöt löysivät itselleen uusia ystäviä ja mielenkiinnon kohteita. Cleo alkoi kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköönsä: hän hankki pienen hiusten pidennyksen ja harjoitteli meikkaamista useasti päivässä. Cleo oli myös alkanut suunnitella jonkinlaisen lävistyksen ottamista, mutta tähän mennessä Denise oli kieltänyt jyrkästi kaikki maailman lävistykset ja tatuoinnit kunnes tytöillä olisi enemmän ikää ja vastuuntuntoa.

Zoeyn rakkaus taiteeseen oli säilynyt: tyttö maalasi aina kun vain ehti ja oli liittynyt myös koulun pieneen taidekerhoon. Zoey oli innostunut myös pitkistä kävelylenkeistä mieluiten joko aamulla tai sitten pimeällä, sillä silloin hän löysi ulkoa eniten inspiraatiota. Deniseä huvitti usein Zoeyn jatkuva taiteesta höpöttäminen ja inspiraation haku, mutta Denisestä oli parempi, että Zoey maalasi kuin roikkui jonkun jengin kanssa ulkona myöhään pienen hämärän pubin ulkopuolella umpihumalassa.

Tyttöjä yhdistivät tällä hetkellä ainoastaan läksyt, joita he mieluummin tekivät yhdessä kuin erikseen. Vaikka Cleo olikin tytöistä se "nero", oli hänen välillä kysyttävä neuvoa Zoeylta, joka jaksoi kuunnella tunneilla sillä välin kun Cleo piirteli vihkojen reunoihin, lähetti miljoonia turhia tekstiviestejä lukuisille ystävilleen ja heitti opettajaa paperipallolla aina, kun tämä käänsi selkänsä. Zoey pyöritteli usein sisarensa teoille silmiään, mutta niin kauan kuin kukaan ei epäilisi syylliseksi Cleoa, ei Zoey nähnyt mitään syytä estääkään siskonsa hauskanpitoa.

Cleo lähetteli tekstiviestejä ja soitteli ystävilleen myös kotona. Denise vietti suurimman osan kotona viettämästään ajasta tietokoneen ääressä, joten nettiin pääseminen oli pelkkä unelma vain. Cleo oli alkanut kyllästyä kouluun ja kasaantuviin läksyihin. Hän olisi mieluummin juossut ympäri kaupunkia keppostellen ja hankkinut tuhat tatuointia ja lävistystä kuin viettänyt aikaansa koulussa opettajien silmäteränä tai kotona Denisen valvonnassa. Cleo alkoi olla vähitellen kyllästynyt sääntöihin ja siihen, että häntä määräiltiin. Hän halusi päättää asioista itse, eikä kuunnella muiden idioottien puhetta.

Cleo vietti paljon aikaa porukassa yleensä kaupungilla shoppaillen tai naapureita kiusaten. Cleo vietti myös paljon aikaansa Julius- nimisen pojan kanssa. Cleo ja Julius olivat ystäviä, mutta siinä se Cleon ongelma olikin.

Cleo halusi nimittäin olla enemmän kuin vain ystäviä. Minään vakavana hän ei sitä kuitenkaan pitänyt, eikä pitänyt kukaan muukaan. Jopa Zoey (joka harvemmin Cleon seurassa liikkui tai ylipäänsä tiesi sisarensa elämästä) tiesi, että Cleo vaihtoi seuralaista aina, kun löysi uuden ja muka "paremman". Zoeysta Cleon käytös oli törkeää ja hän olikin sanonut  sisarelleen etteivät pojat olleet kuin kenkiä tai koruja, jotka heitettiin pois yhden kerran jälkeen ja hankitaan uusi heti samana päivänä. Cleoa ei kuitenkaan kiinnostanut Zoeyn sanat tai kenenkään muunkaan: hän halusi elää näin, eikä kenelläkään saanut olla siihen mitään sanottavaa.

Zoeylle juttuseuran hakeminen oli hieman hankalampaa: hän ei ollut kiinnostunut ikäistensä tyttöjen jatkuvasta juoruilusta tai tarpeesta meikata joka kolmas minuutti. Cecilian seurassa Zoey kyllä viihtyi, sillä Cecilia oli jo tarpeeksi vanha ymmärtämään Zoeyn kantamaa huolta siskostaan ja myös hänen innostaan taidetta kohtaan. Koulusta Zoey oli löytänyt itselleen seuraa pojasta nimeltä Jape. Jape ei tuntunut samanlaiselta kuin ne, joiden kanssa Cleo aikaansa vietti. Japella oli älyä ja vastuuntuntoa, eikä häntä huvittanut kepposet tai kaupungilla myöhään notkuminen. Japesta sai Zoeylle myös oivan vastustajan dominoon, jossa Zoey todellisuudessa oli aivan surkea.

Zoeyn jaaritellessa ja pelatessa dominoa Cleo turvautui suoraan toimintaa, joka useimmiten toimikin. Ja niin se toimi tälläkin kertaa: hetken flirttailua ja Julius oli Cleon pauloissa. Cleo muisti kavereidensa aina nostavan ensisuudelmastaan hirveän melun, mutta Cleo ei edes muistanut omaansa! Cleon ensisuudelma oli tapahtunut jo aikoja sitten ja hänen ja Juliuksen ensimmäinen suukko oli vain yksi monien joukossa.

*****

"No kenen onnekkaan kanssa sinä olet tansseihin menossa?" Zoey kysäisi nopeasti tuijotellessaan samalla Cleon huoneen laavalamppua.

Tanssiaiset olivat juuri nyt koulun suurin puheenaihe ja Cleokin oli hehkuttanut niistä aina, kun vain mahdollista. Zoey itse ei ollut niin kiinnostunut, sillä taidekerhoon oli vielä yksi maalaus tekemättä ja läksyjä ja esseitä kerääntyi jo vinona pinona hänen huoneensa lattialla. Cleon deitin Zoey halusi pelkkää uteliaisuuttaan tietää. Lisäksi Zoeya kiinnosti viettikö Cleo aikaansa vielä Juliuksen kanssa vai oliko hän jo löytänyt uuden komistuksen itselleen.

"Mitä se sinulle kuuluu?" Cleo tuhahti ja katseli sitten tarkasti kasvojaan huoneensa nurkassa sijaitsevasta kokovartalopeilistä.

"Uteliaisuuttani vain", Zoey vastasi hiljaa mutisten. Tyttöjen vanhettua Cleo oli myös alkanut ottaa yhä enemmän esille sitä, että tosi asiassa oli siskoksista vanhempi: hän kohteli Zoeya kuin pikkusisarusta, kuin nuorta ja tietämätöntä kakaraa. Zoey ei ikinä väittänyt siskolleen vastaan ja hyväksyi roolinsa ilomielin. Ainakin Cleon pomottelu oli merkki siitä, että hän välitti Zoeysta edes hiukan.

"Juliuksen kanssa varmaankin", Cleo vastasi mietteliäällä äänellä ja jatkoi: "Laittaisinko muuten hiukset kiinni vai jätänkö vain auki?"

"Riippuu mekostasi, mutta mieluiten kiinni", Zoey vastasi mutisten ja keskittyi sitten taas laavalamppuun.

Samassa Cleo käännähti ympäri ja loi sisareensa kysyvän katseen. Zoey katseli vielä hetken ilmeettömästi laavalampun hehkua, mutta kääntyi sitten sisareensa päin.

"Mitä?"

"Etkö sinä ole tulossa?" Cleo kysyi epäuskoisena.

"En", Zoey vastasi välinpitämättömään sävyyn.

"Ja mikset?"

Zoey kääntyi kokonaan pois laavalampusta ja tuijotti pitkään Cleoa silmiin mietteliäänä.

"Miksi minun pitäisi? Jos et ole vielä huomannut, en ole mikään maailman paras bilehile tai innokas tanssimaan tunkkaisessa liikuntasalissa hikisten teinien keskellä", Zoey totesi ja hymyili hieman.

"Hei, ei se nyt noin kamalaa ole!" Cleo naurahti ja jatkoi hymyillen: "Ja jos siellä on noin kamalaa, voimme lähteä tanssiaisten kuninkaallisten valinnan jälkeen lähteä muualle jatkoille."

"Oletko muka ehdolla tanssiaisten kuningattareksi?" Zoey kysyi hämmentyneenä.

"Totta kai, höpsö", Cleo naurahti hiljaa.

Zoey laskeutui pois sängyltä ja lähti kävelemään ulos huoneesta. Käytävälle kaikui olohuoneessa olevan Denisen tuskaiset äännähdykset vanhan tietokoneen kanssa ja jostain kauempaa kuului Mysticin hiljainen naukuna.

"Ikävä tuottaa pettymystä, mutta alaikäisten baariin pääsy yrityksetkään eivät minua hetkauta", Zoey huikkasi olkansa yli sisarelleen.

"No, jos et kerran tule, niin voisitko tehdä yhden palveluksen?" Cleo kysyi ja hiljensi ääntään. Zoey pysähtyi kuin seinään.

"Mitä sinä haluat?"

"Tekisitkö silloin tanssiaisiltana kotiläksyni?"

"M-mutta minun pitää tehdä maalaus valmiiksi ja omia tehtäviä on vaikka kuinka paljon ja..."

"Älä viitsi Zoey! Ole nyt kiltti!" Cleo pyysi ja katsoi anelevasti Zoeyyn.

"En minä tiedä pystynkö siihen! Ja mitä jos äiti saa tietää?" Zoey kyseli huolestuneena.

"Vähät minä äidin ajatuksista!" Cleo tuhahti hiljaa. "Ole nyt kiltti!"

"Minä korvaan sen sinulle, lupaan!" Cleo sanoi lopulta ja hymyili.

Zoey puraisi kevyesti huultaan. "Ei minun kyllä pitäisi..."

"Kiltti!" Cleo jatkoi aneluaan. "Ole nyt kiltti. Minä korvaan sen sinulle, mitä ikinä haluatkaan!"

Zoey huokaisi alistuneesti ja Cleon kasvoille levisi voitonriemuinen hymy.

"Hyvä on", Zoey mutisi ja kääntyi lähteäkseen. "Mutta vain tämän kerran!" Zoey huusi vielä olkansa yli, ennen kuin ovi pamahti kiinni.

Cleo tuijotti ilmeettömästi eteensä: voitonriemu, toivo ja riemu kasvoivat hänen sisällään ja hän olisi voinut kiljua onnesta. Kaikki sujui juuri niin kuin pitikin: läksyt oli nyt hoidettu ja Zoeylla oli varmasti tekemistä koko illaksi väsymyseen asti ja Denise saisi raataa itsensä puhki töissä. Suunnitelma eteni loistavasti ja tanssiaisillasta tulisi Cleon elämän paras perjantai-ilta ikinä.

*****

"Onko sinun aivan pakko tehdä tuota?" Jape valitti jo ties kuinka monetta kertaa sohvalta.

"On ja sinä tiedät sen kyllä", Zoey vastasi mutisten ja yritti sitten keskittyä takaisin maalaamiseen. Maalauksen pitäisi olla valmiina maanantaina ja läksyt olivat kaikki vielä tekemättä. Ja huomenna olisi perjantai ja Zoey joutuisi tekemään omien tehtäviensä lisäksi myös sisarensa. Zoey huokaisi hiljaa, pudisti kevyesti päätään ja yritti taas keskittyä.

"Ja voisitko taas selittää, miksi sinun on pakko?" Jape tiedusteli ja Zoey huokaisi.

"Minähän varoitin sinua tulemasta meille tänään", Zoey vastasi ja yritti saada ääneensä kiusoittelevaa sävyä, vaikka epäonnistuikin siinä täysin.

"Tämä johtuu Cleosta, vai mitä?" Jape sanoi kuin olisi tiennyt kaiken maanpäällistä koskevan.

"Totta kai", Zoey huokaisi. "Ja voisitko vihdoin vaieta, yritän maalata."

Hiljaisuus lankesikin hetkeksi Seyfriedien talon pieneen, mutta ihmeen kodikkaaseen olohuoneeseen: Jape keskittyi tai ainakin esitti keskittyvänsä tv:stä tulevaan peliin, mutta vilkuili välillä Zoeya kärsimättömästi. Zoey yritti kaikin voimin olla välittämättä pojan jatkuvasta vilkuilusta ja saada maalatuksi edes jotain. Mitään ei kuitenkaan syntynyt: yleensä Zoey antoi mielensä rentoutua ja viivoja, värejä ja muotoja vain ilmestyi hänen eteensä kauniiksi taiteeksi muodostuen. Mutta nyt hänen päänsä löi tyhjää: hän ei saanut aikaan edes yhtä viivaa, johon olisi osannut olla tyytyväinen. Zoey puraisi kevyesti huultaan ja yritti uudestaan keskittyä.

"Hitto soikoon!" Zoey huudahti ärtyneenä ja laski siveltimen ja paletin käsistään lattialle.

Zoey istuutui Japen viereen ruskealle, kirpputorilta hankitulle sohvalle ja mutisi sitten ärtyneesti: "Onko nyt parempi?"

Jape ei vastannut ja hetken odotettuaan Zoey kääntyi katsomaan poikaa, jonka kasvoilla oli mietteliäs ilme. Jape joko keskittyi tv:stä tulevaan jalkapallo otteluun tai sitten hänen ajatuksensa olivat leijailleet pois tästä ulottuvuudesta jo aikoja sitten.

"Hienoa", Zoey puuskahti hiljaa ja yritti sitten saada jonkinlaista tolkkua käynnissä olevaan peliin. Hän ei pahimmiten urheilua seurannut, joten säännöt ja kaikki ruudulla tapahtuva oli hänelle yhtä siansaksaa.

Kului muutamia minuutteja, kunnes Jape viimein liikahti: hän kietoi kätensä Zoeyn olkapäille ja vetäisi vielä hieman ärtyneen tytön lähelleen. Zoey oli hetken täydellisen hämmennyksen vallassa ja hänen mieleensä tuli vain kaksi vaihtoehtoa: vetäytyä irti joko kohteliaasti ja kauniisti, tai vain riuhtautua irti pojan otteesta ja alkaa huutaa turhia syytöksiä päin naamaa. Zoey pyöräytti silmiään ajatuksilleen, jonne pyrki myös kolmas vaihtoehto: hän voisi vain istua, nauttia ja katsoa mihin tämä johtaisi, sillä vahva tunne Zoeyn sisällä sanoi, suorastaan huusi, ettei tämä jäänyt tähän.

Eikä se jäänytkään. Minuutin tai parin kuluttua Jape vetäytyi kauemmas ja tuijotti hetken Zoeyn hämmentyneisiin kasvoihin, vetäisi syvään henkeä kuin rohkeuttaan keräten ja painoi sitten huulensa Zoeyn huulille.

Zoey oli kuullut tästä usein Cleolta, jonka mielestä jokainen suudelma oli aivan samanlainen. Yksi muiden joukossa, hän oli usein sanonut. Mutta tässä suudelmassa oli jotain, mitä Cleo ei koskaan vielä ollut tuntenut: aitoja tunteita. Zoeylla ja Japella oli oikeita ja todellisia tunteita toisiaan kohtaan, toisin kuin Cleolla ja hänen lukuisilla poikaystävillään: he olivat todellisuudessa Cleolle mitättömiä ja hänellä ei ollut ainuttakaan todellista tunnetta poika raukkoja kohtaan. Mutta Zoeylla oli Japea kohtaan enemmän tunteita kuin hän oli koskaan osannut kuvitellakaan.

Jape vetäytyi hitaasti irti ja tarkasteli kysyvästi Zoeyn kasvoja yrittäen saada selville, mitä tytön mielessä pyöri sillä hetkellä. Zoey katsoi pitkään Japea, kunnes tajusi pojan odottavan. Odottavan, että Zoey joko sanoisi tai tekisi jotain. Zoey yritti miettiä päässään sopivia sanoja tai edes jotain pientä sanaa, johon olisi voinut kaiken tiivistää. Japen ilme muuttui koko ajan ja Zoey huomasi sen heti.

Tee nyt jotain, idiootti! pieni ääni Zoeyn sisällä kirkui. Jape näytti tekevän jonkinlaisia johtopäätöksiä jo, kun Zoey lopulta sai tehtyä sen yhden ja ainoan asian, mihin ei tarvittu sanoja tai sen kummempaa ajattelua.

Zoey painoi huulensa nopeasti takaisin Japen huulille ja rukoili mielessään, ettei poika irtaantuisi hänestä nyt. Jape ei Zoeyn helpotukseksi liikahtanut senttiäkään kauemmas, vaan vastasi suudelmaan ja sai onnen tunteen leviämään Zoeyn sisällä. Ensimmäistä kertaa elämässään Zoeyn pieni maailma oli kokonainen ja hän eli parhaillaan elämänsä ihanampia hetkiä. Hetken Zoey toivoi ajan voivan pysähtyä juuri tähän hetkeen: kaikki murheet ja sterssi olisivat kaukana poissa ja Zoeyn ei tarvitsisi ajatella mitään järkevää. Antaa tunteille vallan...

Aika ei kuitenkaan pysähtynyt ja kaksikon oli vetäydyttävä (Zoeyn mielestä liian pian) irti toisistaan, kun töistä tullut Denise asteli lopen uupuneen tietokoneen ääreen ja hiljaa mutisten avasi jo parhaimmat vuotensa eläneen koneen.

*****

Denise käveli hajamielisenä huoneesta toiseen hiljaisessa talossaan. Cleo oli lähtenyt tanssiaisiin tunteja sitten, mutta Zoey oli ilmoittanut jäävänsä tällä kertaa kotiin. Alku illasta Zoey oli istunut olohuoneessa läksyjä tehden. mutta lähtenyt lopulta omaan huoneeseensa ja sulkenut oven tiukasti perässään. Denise oli jo hetken ihmetellyt huoneessa olevaa hiljaisuutta ja päättänyt kaiken varalta varmistaa, että Zoey oli yhä kotona ja kunnossa.

 Denise tuijotti ensin nukkuvaa Zoeya, joka mutisi hiljaa itsekseen sekavia sanoja, sitten lattialla olevaa kirja ja vihko pinoa ja viimeisenä huoneen perälle siirretyssä maalaustelineessä olevaa keskeneräistä teosta. Denise kurtisti kevyesti kulmiaan: Zoey ei yleensä jättänyt töitään puoli tiehen ja mistä lähtien hänellä oli ollut kaksinkertainen määrä läksyjä... Silloin Denise tajusi. Hän oli ehkä vanha, muttei sentään tyhmä.

"Zoey, herätys!" Denise komensi ja tökkäsi tyttärensä hereille.
Zoey venytteli kankeasti ja hieraisi kevyesti silmiään. Kesti hetken ennen kuin Zoey hahmotti ympäristönsä ja tajusi missä oli ja kenen kanssa.
"Mitä nyt?"
"Missä Cleo on?" Denise aloitti kysymysten sarjansa.
"Tanssiaisissa tietenkin", Zoey huokaisi unisesti ja haukotteli kevyesti.
"Ovatpa ne pitkät tanssiaiset", Denise jatkoi muka tietämättömänä.
"Miten niin?" Zoey kysyi hämmentyneenä. "Yhdeksään tai kymmeneen vain."

"Kultapieni, kello on melkein puoli kaksitoista", Denise vastasi ja katsoi kysyvästi Zoeya.
"Ei voi olla!" Zoey huudahti ja vilkaisi äitinsä rannekelloa pikaisesti. Totta se oli.
"Mutta... mutta silloinhan hänen pitäisi olla jo kotona?" Zoey änkytti ja laskeutui sängyltään lattialle.
"Niin, kysymys kuuluukin: Missä hän on?" Denise toisti ja tuijotti vakavasti tytärtään.

Zoey oli jo sanomassa, että mistä helvetistä hän muka tietäisi, kun hän tajusi mitä Denise ajoi takaa.
"Hän puhui jostain jatkoista...", Zoey paljasti ja katsoi kysyvästi äitiään. "Vastasinko oikein?"
"Täydellisesti, kultapieni", Denise vastasi ja huokaisi hiljaa.

Denise lähti ripein askelin sanaakaan sanomatta pois Zoeyn huoneesta.
"Minne sinä nyt menet?" Zoey huudahti ja katsoi hämmentyneenä äitinsä perään.
"Hakemaan siskoasi... Tai lähettämään jonkun hakemaan häntä", Denise vastasi hiljaa huultaan purren.
"Soitat siis poliisille?" Zoey selvensi ja katsoi totisena äitiään.
"Oikein taas."

Ovi paukahti kiinni ja Zoey jäi yksin huoneensa lattialle hämmentyneenä ja mietteliäänä.
"Minähän lupasin Cleolle... etten kerro", Zoey huokaisi hiljaa. "Tai no, tavallaan en ja tavallaan kyllä."
Zoey huokaisi raskaasti ja sulki hetkeksi silmänsä. Sanoipa hän sisarelleen mitä tahansa tämän palatessa kotiin, Cleo syyttäisi kiinni jäämisestään Zoeya. Aivan varmasti...

*****

Cleon muistot olivat hieman... sumeita. Hän muisti melkein koko illan tapahtumat tarkasti, mutta jostain syystä muistikuvat olivat jääneet sumun peittoon kuin yritellen peitellä totuuutta. Cleo ei ollut vieläkään ihan 100% varma miten oli päätynyt tänne, muttei välittänytkään siitä. Kunhan hänellä oli mukavat oltavat ja ihmisiä ympärillä.

Näitä ihmisiä Cleo ei kuitenkaan tuntenut: he olivat häntä huomattavasti vanhempia, mutteivat tuntuneet silti piittaavan pätkääkään nurkassa kyhjöttävästä teinitytöstä. Maassa humalassa makaava nainen lauloi ja nauroi aivan väärältä sävel korkeudelta ja seinää vasten muhinoiva pariskunta ei muita huomannut kuin toisensa. Cleo puhalsi hiljaa savua ulos keuhkoistaan ja katseli sanattomana sen katoamista tummalle taivaalle.

Miten hän oli päätynyt tänne? Tai ennemminkin tähän? Vielä muutama kuukausi takaperin Cleo ei olisi voinut edes kuvitella löytävänsä itseään jostain syrjäkadulta pienessä humalassa tupakan kanssa. Mihin muut hänen kanssaan olleet olivat sitä paitsi kadonneet? Hän muisti kulkeneensa porukassa, jossa oli neljä, viisi tai ehkä kuusi simiä hänen lisäkseen. Toisaalta suurin osa oli kaikonnut siinä vaiheessa, kun iso kokoinen portsari oli heittänyt heidät ulos lähipubista. Cleo ei ollut kuitenkaan antanut sen pysäyttää itseään, vaan jatkoi juhlimistaan aina tähän pisteeseen asti.

Cleo katsahti yhtäkkiä taivaalle, missä täysikuu häämötti kaukana pienten ja tuikkivien tähtien ympäröimänä.

"Haluanko minä muka olla tällainen?" Cleo mutisi ja puhalsi taas savua ilmaan. Hänen vieressään seisova nuori mies murahti jotain, mutta Cleo ei saanut tämän sanoista selvää.

"Tähänkö elämäni on tarkoitus mennä?"

Ei. Näin ei saisi jatkua, ei enää. Cleo heitti tupakkansa pois ja alkoi sitten hivuttautua jaloilleen, kun kuuli yhtäkkiä tutun äänen.

"Ei helvetti", Cleo mutisi nähdessään tutut valot välkkyvän edessään.

Ei helvetin helvetti...

*****

Zoey hengitti mahdollisimman hiljaa ja yritti olla aiheuttamatta ääntäkään kuullakseen oven takaa kuuluvat sanat. Cleo oli juuri saapunut poliisin kyydillä kotiin pienessä humalassa tupakka suussaan. Alku järkytyksestään selvittyä Denise oli ensin kuunnellut poliisin haukut ja sitten alkanut läksyttää tytärtään. Zoey oli koko tapahtuman istunut huoneensa oven vieressä seinää vasten ja kuunnellut korvat tarkkana.

"Etkö sinä muka ymmärrä? Olet vasta alaikäinen, ei sinun kuulu juopotella tuolla tavalla jossain syrjäkujilla!"

"Älä viitsi, Denise. Etkö muka ikinä teini-ikäisenä halunut tehdä mitään hullua?" Cleo vastasi välinpitämättömään sävyyn.

"Minä asuin orpokodissa hitto soikoon, ei minulla ollut aikaa uhrata ajatuksiani juomiselle ja sen sellaiselle hömpötykselle. Ja mitä tulee tuohon lävistykseen-"

"Kielsit sen jo, tajusin kyllä", Cleo vastasi ja pyöritti nopeasti silmiään. "Hankin sen kuitenkin."

"Sinä olet uskomaton!" Denise huudahti ja loi tuiman katseen Cleoon. "Ensin lähdet tanssiaisiin, mutta livahdatkin sieltä baariin ja päädyt poliisin kyydillä kotiin. Lisäksi vielä hankit tuon typerän lävistyksen! Mistä ihmeestä sinä edes sait sen?!"

"Ei kuule kuulu sinulle!" Cleo huusi ja osoitti sormellaan vihaisesti äitiään. "Osaan kyllä pitää huolen itsestäni, älä siitä huolehdi."
"Ilmeisesti et osaa", Denise tuhahti ja katsoi vihaisesti tyttäreensä. "Miten luulet pärjääväsi tulevaisuudessa, jos jo nyt olet ajamassa tulevaisuuttasi ojaan?"

Cleoa ärsytti yli kaiken: häntä vähät kiinnosti äitinsä mielipiteet ja hän tiesi kyllä pärjäävänsä omillaan, mutta että äiti vasten hänen omaa tahtoaan yritti tehdä hänestä täydellistä.

"Minä en halua olla täydellinen kakara!" Cleo huusi vihaisesti. "Sinulla on jo Zoey, lelli hänet piloille! Annoit hänelle muutenkin enemmän aikaa ja huomiota kuin minulle!"

Denise oli kuin halolla päähän lyöty: hän tuijotti suu auki Cleoa ja alkoi sitten änkyttää hiljaa: "M-minä yritin k-kyllä parhaani teidän molempien k-kanssa.."

"No et onnistunut siinä ja nyt sinun täytyy vain elää sen kanssa!" huudahti Cleo voitonriemuisesti: keskustelu oli kääntynyt hänen edukseen muutamassa sekunnissa vain parin tarkkaan valitun sanan takia.

"Minä en jaksa tätä nyt", Denise huokaisi alistuneena ja avasi huoneensa oven. "Jatketaan huomenna."

Ovi pamahti kiinni Cleon selän takana ja hän hymyili voitonriemuisesti. Tuntui hyvältä välttyä mahdollisilta rangaistuksilta pelkän puheen ja sanojen voimalla.

Samassa viereinen ovi avautui ja keskeytti Cleon ajatukset. Zoey astui hiljaa ja varovasti ulos huoneestaan ja loi sitten siskoonsa anteeksi pyytävän katseen. Cleo ei kuitenkaan ollut vielä heltynyt: hän vastasi katseeseen ärtyneenä ja petettynä.

"Mitä sinä nyt haluat?" Cleo tuhahti ja katsoi ärtyneenä kaksoissisarensa kasvoihin.

"Pyytää anteeksi", Zoey vastasi hiljaa mutisten.

"No on syytäkin! Kehtasitkin kannella minusta! Sinähän lupasit olla kertomatta!" Cleo sihahti varoen tarkasti ettei viereisessä huoneessa oleva Denise kuulisi keskustelua.

"Niin, tiedän, mutta kun en minä edes virallisesti rikkonut sopimustamme", Zoey änkytti ja mutisi mitä sylki suuhun toi. Hän ei ollut varma, miten asiansa ilmoittaa, mutta toivoi Cleon ymmärtävän edes jotenkin mitä hän yritti sanoa.

"Tontutko ne sitten äidille kertoivat minusta? Tuskin", Cleo tuhahti ja nosti sormensa pystyyn.

"Tästä lähtien älä puhu kanssani, ellei joku muu niin käske", Cleo lisäsi ja katsoi tiukasti siskoaan. "Ymmärrätkö?"

"Täysin", Zoey vastasi, mutta yritti vielä uudestaan: "Mutta kun minä en-"

Zoey ei ehtinyt reakoida tai edes huomata tulevaa iskua, kun hän jo tunsi kirpaisun poskessaan.

"Cleo, mitä hittoa sinä teet?!" Zoey huudahti järkyttyneenä.

"Ehkä tuo opettaa sinut tavoille", Cleo vastasi ja laski kätensä alas.

Zoey tunnusteli hellästi poskeaan, johon läimäisy oli osunut: siihen sattui, muttei pahasti. Zoey puraisi huultaan pidätelläkseen tulevia kyyneleitä.

"Toivottavasti opit!" Cleo huikkasi vielä olkansa yli, ennen kuin katosi huoneensa hämärään.

Zoey seisoi vielä hetken liikkumatta käytävässä, kunnes lopulta ryntäsi huoneeseensa ja istuutui lattialle sänkynsä päädyn ja seinän väliin.

Tämän ei kai pitäisi olla mitään kuoleman vakavaa, mutta kyyneleitä tuli silti. Zoey nyyhkytti hiljaa nurkassa ja ajatteli tapahtunutta. Hän tiesi kyllä Cleon olevan vielä hieman humalassa, mutta se ei muuttanut sitä tosi asiaa, että hänen oma siskonsa oli juuri lyönyt häntä. Lyönyt! Lisää kyyneleitä valui pitkin Zoeyn poskia hänen ajatellessa sisartaan, joka ei ollut enää sama tyttö kuin ennen. Enemmänkin vaikutti siltä kuin hän olisi ollut vain kuori siitä henkilöstä, jonka Zoey oli joskus tuntenut. Tai ainakin luullut tuntevansa.

"Hän ei ole enää sama", Zoey kuiskasi itsekseen ja pyyhki kyyneleitään. "Ei nyt eikä koskaan."