2. Paradise

Denise oli lopulta päättänyt pitää kissan itsellään. Hän oli pohtinut asiaa aluksi rahatilanteensa kannalta, sitten töiden ja kissan hyvinvoinnin kannalta: miten se pärjäisi yksin uudessa kodissaan, jos Denise viettäisi päivänsä töiden parissa? Kissa kuitenkin vaikutti selviävän hyvin itsekseen, eikä kaivannut hirveästi rahaa: kunhan sillä oli jotain mitä raapia tai jahdata, ruokakuppi ja oma peti, se vaikutti tyytyväiseltä elämäänsä. Denisen antama huomio oli sille kuitenkin sata kertaa tärkeämpää kuin mikään muu maailmassa.

Kun tarvikkeet oli hankittu ja kissan totuttua arkeen Denisen luona, oli vielä yksi pikkuinen hoitamaton tehtävä: kissan nimeäminen. Denise ei halunnut nimetä kissaansa perinteisillä kissannimillä tai sellaisilla, joihin kyllästyisi nopeammin kuin kissa ehtisi siihen edes tottua! Pitkän mietinnän jälkeen Denise päätti antaa kissalleen nimeksi Mystic. Denisestä se kuvasti hyvin kissaa, jonka antaja ja alkuperä olivat hänelle yhä pelkkää mysteeriä. Kissakin tuntui pitävän nimestään tai ainakin se tunnisti sen jo omakseen. Mystic piti myös Denisen hankkimasta seinään kiinnitetystä sulkalelusta, jolla se leikki päivät pitkät.

Kotitöiden ja kissan hoidon lisäksi Denise joutui ahkeroimaan töidensä kimpussa: tilauksia ja asiakkaita oli päivä päivältä enemmän, kun sana uudesta sisustajasta ja tämän taidoista levisi kaupunkilaisten keskuudessa kuin rutto. Rahan saanti ja hyvä maine eivät Deniseä haitanneet, mutta hän joutui viettämään aina kauemmin aikaa töissä: aamulla aikaisin ensimmäisen luo ja illalla lopulta myöhään kotiin ja Mysticin hoitoon ja hellimiseen.

Aikaa jäi kuitenkin myös Alexandralle, josta oli tullut Deniselle jo hyvä ja tärkeä ystävä.

"Minä en vieläkään tajua, miten jaksat tehdä noin paljon töitä!" Alexandra valitti usein hämmentyneenä. Alexandra itse vaihtoi työpaikkaa aina viikon tai enimmäkseen parin viikon välein ja nekin työt olivat usein pieni palkkaisia ja helppoja.

"Kyllä sinäkin vielä löydät työn, jossa viihdyt ja pysyt kauemmin kuin pari päivää", Denise nauroi ja sai Alexandran pyörittelemään silmiään.

Denise esitteli Alexandralle innokkaasti myös portfolioon ottamiaan kuvia erilaisista sisustuksistaan ja ideoistaan. Alexandra ei aina tajunnut kaikkia sanoja joita Denise sanoi selittäessään sisustamisesta, mutta nyökytteli aina kohteliaasti ja vastasi/kysyi tarvittaessa.

"Liikaa töitä, liikaa töitä. Kissana olo on varmasti maailman helpointa hommaa. Saat löhöillä päivät pitkät auringossa ja huomiota jokaiselta vastaan tulijalta", Denise sanoi hiljaa hymyillen Mysticille, joka vain kehräsi tyytyväisesti ja katseli Deniseä tyytyväisenä keltavihreillä silmillään. Näistä kahdesta oli tullut toisilleen todella tärkeitä lyhyessä ajassa, eikä Denise enää kyennyt kuvittelemaan elämäänsä ja arkeaan ilman pientä kissaansa.

*****

"Töitä on aivan liikaa! Ja koko ajan tulee vain lisää. Aamusta iltaan juoksen talosta taloon ja sisustan uudelleen mitä oudompia ja tyylittömimpiä taloja", Denise huokaisi ja katsoi väsyneenä tuttua seinää. Ulkona alkoi jo hämärtyä, mutta Denisellä ei ollut vielä mikään kiire kotiin: hän vietti muutenkin paljon aikaa Alexandran luona, eikä se Alexandraa ollut ennenkään häirinnyt.

"Mikset ota vaikka paria päivää vapaata ja lähde oikein kunnon lomalle!" Alexandra ehdotti ja katseli sylissään olevaa väsynyttä tytärtään.

"Minäkö lomalle? Ulkomailleko?"

"Niin! Kunnon irti otto arjesta!" Alexandra vastasi ja hymyili. Ilmeisesti hän itse kaipasi ulkomaille lähtöä.

Ajatus lomasta ulkomailla alkoi kuulostaa hetki hetkeltä houkuttelevammalta. Pieni loma voisi todellakin tehdä Deniselle hyvää.

"Mutta entäpä Mystic?" Denise mutisi mietteliäänä ja sai samalla Mysticin huomion. "En voi jättää sitä yksin kotiin niin pitkäksi aikaa."

"Minä voin kyllä huolehtia siitä muutaman päivän", Alexandra sanoi hymyillen.

"Todellako? Entä Cecilia ja työsi...", Denise sanoi huolestuneena.

"Älä sinä niistä välitä! Otan lopputilin kuitenkin ja Ceciliahan pitää kissastasi!" Alexandra naurahti ja nousi tyttö sylissään sohvalta.

Denise seurasi ystäväänsä kauniiseen lastenhuoneeseen ja katseli mietteliäänä, kun Alexandra laski pienen tyttärensä kehtoon ja silitti tyttärensä päätä nopeasti ennen kuin vetäytyi irti jättäen Cecilian kehtoon. Tyttö nukahti nopeasti ja kaksikko palasi olohuoneeseen tv:n ääreen.

"Sinä siis huolehtisit Mysticistä, jos lähtisin ulkomaille?" Denisen kysyi hiljaa.

"Johan minä sanoin sen!" Alexandra vastasi hymyillen ja keskittyi hetkeksi tv:stä tulevaan myöhäisillan keskusteluohjelmaan.

"Eihän minulla ole edes rahaa tarpeeksi."

"Miten niin? Jos kerran teet töitä aamusta iltaan, niin kai sinulla on varaa muutaman päivän lomaan!"

"Niin kai", Denise mutisi ja nosti Mysticin lattialta syliinsä: kissa kehräsi tyytyväisenä ja Denise hymyili sille. Samaan aikaan Denisen mielessä alkoi kehkeytyä suunnitelma: hän ottaisi muutaman päivän vapaata ja lähtisi ulkomaille niin nopeasti kuin suinkin. Mahdollisesti jo samalla viikolla, Denise ajatteli toiveikkaasti ja rapsutti Mysticiä.

*****

Heti kotiin päästyään Denise oli soittanut pomolleen ja ottanut loppu viikon vapaaksi. Hän oli sopinut Alexandran kanssa, että Alexandra hakisi Mysticin huomen aamulla ja Denise voisi aloittaa lomansa heti sen jälkeen. Enää puuttuisi lomakohde, mutta sen hankinta tuskin kauaa veisi.

Vielä ennen nukahtamistaan Denise selasi nopeasti netistä halvimpia ja mahdollisimman pian lähteviä lentoja Egyptiin: Denise oli kuullut Egyptin olevan kaunis paikka ja täydellinen seikkailuja etsiville. Seuraava lento lähtisikin jo huomenna ja lennolle oli vielä tilaakin.

"Tämän täytyy olla onnea", Denise oli naurahtanut samalla, kun oli tehnyt päätöksensä. Viimeistään ylihuomenna hän oli Starlight Shoresin sijasta lumoavan kauniissa Al Simharassa.

*****

Al Simhara. Se todellakin oli niin kaunis, jopa kauniimpi kuin ihmiset olivat sanoneet. Oikea paratiisi suorastaan! Denise odotti innolla pääsyä tutkimaan sen pyramideja ja hautaholveja, joista saattaisi tarujen mukaan löytää muumioita ja suuria rikkauksia. Myös Al Simharan tori oli kehuttu paikka: sieltä saisi kaikkea kirjoista mystisiin/muinaisiin esineisiin.

"Näitähän on kymmeniä!" Denise naurahti ja liikutteli sormeaan edes takaisin ilmoitustaulun edessä ja tutki silmillään nopeasti kellastuneita lappuja.

"No, ainakaan tekemisen puute ei heti iske!" Denise nauroi ja repäisi sitten taulusta irti pienen kellertävän ja hauraalta tuntuvan paperilapun.

Lapussa oli ollut ilmoitus aivan leiriytymisalueen takana sijaitsevasta vanhasta hautakammiosta, jonka sisälle pääsi kiertelemään ja etsimään kauan kadoksissa olleita aarteita ja tutustumaan Al Simharan muinaiseen kulttuuriin. Se kuulosti tarpeeksi hyvältä matkan aloitukselta, joten Denise juoksi intoa puhkuen hautakammiolle ja hidasti vasta sisälle päästyään.

"Ihanaa", Denise henkäisi haltioituneena ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa yhä syvemmälle hautakammion uumeniin.

Aarrearkkuja, kytkin laattoja, liikuteltavia kivipatsaita ja salaovia... Denise ei ikinä ennen ollut tuntenut itseään näin rennoksi tai seikkailunhaluiseksi. Hän halusi koko ajan vain jatkaa eteen päin ja ratkaista seuraavan eteen tulevan ongelman, löytää rikkauksia ja kohota kohti rikasta elämää. Lopulta koluttuaan hautakammion läpi lattiasta kattoon ja nurkasta nurkkaan, lähti Denise katsomaan sitä kuuluisaa Al Simharan toria. Ehkä sieltä löytyisi paikallisia, joihin tutustua ja toivottavasti myös jokin tavarakauppa tai vastaava, josta hän voisi hankkia matkamuistoja tai tuliaisia kotiin.

Torilta tosiaan löytyi jonkinlainen sekatavarakauppa, josta ei tosin hirveästi matkamuistoja herunut muumionallea lukuun ottamatta. Denise sai hankittua pitkän tinginnän jälkeen itselleen halvalla purkki suihkuja ja teltan, siltä varalta, että haluaisi yöpyä muualla kuin leirintäalueella.

Torilta löytyi myös kirjakauppa, josta Denise löysi jotain paljon pölyisiä kirjoja kiinnostavampaa: miehen nimeltä Youssef Nagi. Youssefilla ja Denisellä tuntui olevan paljon yhteistä, joten puheen aiheita kyllä riitti. Denisestä tuntui hyvältä kerrankin jutella muidenkin miesten kanssa kuin vain keski-ikäisten asiakkaidensa, jotka löhöilivät päivät sohvalla urheilua tv:stä tuijottaen. Youssef kertoi Deniselle paljon Al Simharasta ja sen asukkaista, sekä taiteesta. Deniseä kiinnosti taiteellisena siminä suuresti Egyptiläisten kaunis taide, joten hän kuunteli miehen puhetta silmät intoa täynnä.

Youssef opetti Deniseä myös laulamaan Al Simharan tunnetuimpia (ja lyhyimpiä) lauluja. Denisellä ei ehkä ollut maailman kaunein lauluääni, mutta Youssefia se ei tuntunut häiritsevän.

"Sinä olet kyllä kaunein koskaan näkemäni nainen", Youssef sanoi viettelevällä äänellä ja lähestyi Deniseä.

Denise oli hetken hieman hämmentynyt, muttei kuitenkaan katsonut pientä flirttiä pahalla.

"Lupaan tulla käymään taas huomenna", Denise lupasi ja halasi miestä lempeästi. Flirttailu oli tainnut toimia, sillä Denise oli korviaan myöten ihastunut tuohon mieheen, jonka oli vasta tavannut.

Illalla Denise kävi vielä torilla sijaitsevassa ravintolassa syömässä falafeleja. Denisen mielestä lomalla ei kuulunut syödä purkkikeittoa tai hilloa ja leipää, vaan kunnon ruokaa. Sitä paitsi, falafeleja ei saanut helpolla Starlight Shoresista, mutta täällä niitä näytti saavan joka paikasta.

Päivän vaihtuessa yöksi Denise palasi leirintäalueelle, joka vaikutti oudon hiljaiselta: muutamasta viereisestä teltasta kuului hiljaista kuorsausta tai muminaa, mutta muuten oli hiiren hiljaista ympärillä olevaa heinäsirkkojen siritystä ja lehtien rahinaa lukuun ottamatta. Denise pyöri hetken hereillä teltassa, mutta nukahti lopulta uneen, muttei kovin hyvään sellaiseen: hän havahtui hereille pienimmästäkin äännähdyksestä ja joutui sitten odottamaan tunteja, ennen kuin nukahti uudestaan.

Aamulla Denise oli kuitenkin jo aikaisin hereillä ja matkalla kohti aavikkoa. Eräs leirintäalueella ollut paikallinen oli kertonut, että sieltä löytyi vanhan kivirakennelman rauniot ja kuulemma sieltä löytyisi myös maahan pudonneita meteoriitteja ja hiekkaan haudattuja ruukkuja. Ehkä sieltä löytyisi jotain alku päivän piristykseksi, Denise ajatteli ja keskittyi sitten taas edessään häämöttäviin pyramideihin ja taivaalle kohoavaan aurinkoon.

Rauniot vaikuttivat jotenkin oudoilta: ne eivät tuntuneet olleen ennenkään mitään muuta kuin vain pelkkiä suuria kivimöhkäleitä. Ilmeisesti paikalliset olivat vain keksineet niille jonkin mielenkiintoisemman tarinan turisteja houkuttelemaan. Maastakaan ei löytynyt meteorin meteoria tai arvokasta ruukkua. Lopulta Denise vain luovutti ja lähti skootterillaan tutkimaan Al Simharan rajoilla sijaitsevia nurmikkoalueita.

"Paljonkohan näistä saisi, jos alkaisin myymään näitä Starlight Shoressa", Denise mietiskeli ääneen kerätessään löytämästään pienestä puutarhasta luumuja ja kranaattiomenoita, joita Denisen kotona ei edes tunnettu! Denise oli kuitenkin joskus vuosia sitten maistanut kranaattiomenoita ja ainakin hänestä ne maistuivat hyviltä, mutta toisaalta näiden hedelmien laadusta ei voinut sanoa mitään.

Denise oli illalla palannut lupauksensa mukaisesti Youssefin luo kirjakauppaan. Tällä kertaa Denisellä riittikin kerrottavaa: hän kertoi huonosti nukutusta yöstä, raunioista ja kaikista hedelmistä, jotka oli kerännyt juuri ennen tänne tuloaan.

Heti Denisen lopetettua kertomuksensa jatkui kaksikon välinen flirttailu. Youssef keksi koko ajan uusia vertauskuvia ja flirttivitsejä ja Denisen ihastus miestä kohtaan syveni syvenemistään. Vähitellen Denisestä alkoi tuntua, ettei tämä ollut pelkkää flirttailua vaan jotain enemmän.

Illan edetessä Denise ei enää tyytynyt pelkkään flirttailuun tai halailuun. Kesti hetken, että Denise sai kerättyä tarpeeksi rohkeutta, mutta lopulta hän uskaltautui suutelemaan Youssefia. Se oli Denisen ensisuudelma ja se oli juuri niin ihana, kuin jokaisessa imelässä rakkausromaanissa oli kerrottu.

Denise irrottautui varovasti miehestä ensisuudelman jälkeen, mutta Youssef veti Denisen takaisin uuteen, intohimoisempaan suudelmaan. Denisestä tuntui, kuin hän olisi voinut pyörtyä onnesta. Tämä oli ehdottomasti hänen elämänsä parhaimpia kokemuksia, ainakin tähän mennessä.

Denise jätti Youssefin hetkeksi yksin kirjojensa kanssa ja lähti ostamaan illallistaan. Nälkä oli kalvannut häntä jo hetken aikaa, mutta romantiikka oli saanut nälän unohtumaan. Denise oli syödessään melko hajamielinen: hänen ajatuksensa olivat kietoutuneet sen ympärille, että tämä oli hänen viimeinen iltansa Al Simharassa ja hän halusi tehdä siitä vieläkin ihanamman.

Denise pystytti ostamansa teltan torille suihkulähteen viereen. Hän halusi viettää viimeisen yön lähellä Youssefia, eikä kuorsaavien muiden turistien keskellä leirintäalueella.

Sitä paitsi, ehkä tänä yönä saisin hieman nukuttuakin, Denise ajatteli pujahtaessaan telttaan ja muutaman minuutin päästä Youssef liittyi naisen seuraan hämärään telttaan.

Sinä yönä ei kuitenkaan hirveästi nukuttu...

 Seuraavana aamuna Denise oli onnea ja iloa täynnä, vaikka tiesikin kaiken tämän ihanuuden pian loppuvan: illalla hän olisi jo lentokentällä ja mahdollisesti jo matkalla kotiin. Hän aikoi kuitenkin nauttia viimeisistä hetkistään Egyptissä niin hyvin kuin kykeni. Päivä alkoikin mukavasti kebabin ja uinnin merkeissä.

Uidessa Denise sai myös hieman selvitettyä ajatuksiaan. Hänen päätään oli jo hetken vaivannut se, mitä hänen ja Youssefin suhteelle tapahtuisi, kun Denise palaisi kotiin Mysticin luo. Jatkuisiko se vai unohtaisivatko he vain toisensa ajan kuluessa? Denise pudisti kevyesti päätään: hän ehtisi murehtia myöhemminkin, mutta nyt hän nauttisi. Nauttisi lämpimästä säästä ja kauniista maisemista vielä niin kauan, kuin sitä kestäisi.

Aika lensi kuin siivillä: Denise kävi hyvästelemässä Youssefin, joka lupasi soitella aina kun vain mahdollista ja Denise oli hymyillyt miehelle viimeisen kerran. Aikaa oli vielä hetki jäljellä ja oli vielä viimeinen paikka, jossa Denisen oli pakko päästä käymään: kaikkien tuntema Sfinksi. Denise saapui paikalle auringon laskun aikaan ja ehti vain ihastella hetken Sfinksin suurta kokoa ja kauneutta. Se oli ehdottomasti erikoisimpia patsaita, mitä maa päällään kantoi. Denise hymyili vielä kerran itsekseen ja kääntyi sitten haikein mielin takaisin tielle.

Lentokenttä ei ollut kaukana, joten sinne pääsi nopeasti skootterillakin. Niinpä Denise lähti köröttelemään punaisella skootterillaan kohti lentokenttää katsellen vielä viimeisen kerran Al Simharan pimeneviä maisemia ja aavikon hämärää kauneutta. Denisellä oli hieman surullinenkin olo jättäessään tämän kaiken, mutta hän oli lähes 100% varma, että palaisi vielä jonain päivänä takaisin. Mikäli rahatilanne olisi kunnossa ja hän pääsisi taas vapaalle töistään. Mutta vielä hän palaisi, jonain päivänä.

*****

Matka oli vaatinut veronsa ja Denise nukkui lähes koko lennon ajan, mutta viimein herätessään hän katsoi ikkunasta ulos ja hiekan ja pyramidien sijaan sieltä avautui tällä kertaa näkymä tuttuakin tutumpaan Starlight Shoresin keskustaan ja sen kauniina kiiltelevään mereen. Vaikka olikin ollut haikeaa jättää Egypti ja Youssef, oli Denise omalla tavallaan kotiin paluustaan onnellinen. Ja pian hän olisi kotona kissansa ja puheliaan Alexandran kanssa. Ja kaikki olisi taas normaalisti. Aivan pian.