2014/08/13

12. For the First Time in Forever

HUOM! Suosittelen lämpimästi kertaamaan edellisen osan täältä sekä näiden osien välistä aikaa käsittelevän extran täältä.

Tervehdys kaikille pitkästä, pitkästä aikaa!
Melkein kahden vuoden mittaisen tauon jälkeen olen palannut kera uunituoreen osan ja ylipitkien alkutekstien. Yleensä säästelen sanojani osien loppupuolelle kommentteihin, mutta ajattelin nyt poikkeuksellisesti lisätä ne tähän alkuun. Toki voit ohittaa tämän ja siirtyä suoraan osaan, mutta ajattelin kuitenkin selitellä hiukan poissaoloni syytä.
Syksyllä 2012 aloitin yläasteen ja siitä asti (omasta mielestäni se alkoi suurinpiirtein siitä) elämä on ollut hieman hankalampaa. En nyt tarkoita itse opiskelun kannalta, se kyllä sujuu (aineesta riippuen), mutta ylipäänsä. Viime aikoina on kuitenkin sujunut jo paremmin (vaikka tänä aamuna kouluun mennessäni niin ei kyllä uskoisi) ja pohjalta pääsee vain ylöspäin (vai miten se nyt kuuluisi sanoa). Joten eiköhän se siitä jonain päivänä ainakin helpota. Oman elämäni lisäksi minua ovat piinanneet mm. läppärini tilan jatkuva huononeminen, mutta ei hätää, pöytäkoneen hankinta on jo työn alla (kiitoksia kesätöille ja pian saataville konfirmaatio rahoille). Ja vaikka välillä epäilinkin, etten ehkä saattaisikaan jatkaa tätä lc:tä enää, niin siltikin tässä minä nyt olen jälleen kerran ja suuri kiitos siitä kuuluu teille lukijoille, jotka olette jaksaneet pysytellä mukana toilailuistani huolimatta sekä niille ihanille ihmisille joiden kuvat ja videot inspiroivat minua jatkamaan (nimet jääköön törkeästi mainitsematta).
Ja nyt (niin kuin hyvällä ystävälläni on tapana sano) asiasta kukkaruukkuun ja täysin aiheeseen kuulumattomaan sellaiseen.
Ensinnäkin, RIP Robin Williams

Ja toiseksi, Studio Ghibli ei enää tuota animaatio filmejä, joita minä ainakin rakastan yli kaiken

Yeah... life sucks like that sometimes.
Ja siinä pitäisikin sitten olla kaikki ja vähän ylimääräistäkin... Paitsi että, kuten mainitsin jo, läppärini kunto ei ole enää missään sanamuodossa hyvä ja simssin pyörittäminen vaati siltä aika paljon, joten mitä todennäköisemmin minulle jää kaksi vaihtoehtoa, joko odotan kunnes saan uuden koneen ja jatkan Seyfriedien kanssa seuraavan kerran vasta sitten tai vaihdan mystisesti pienempään kaupunkiin/maailmaan siksi aikaa kunnes saan sen uuden (ja paremman) koneen, minkä jälkeen voin siirtää heidät takaisin Moonlight Fallsiin. Kertokaa toki mielipiteenne, arvostan sitä suuresti.
Ja siinä sitten pitäisi viimein olla kaikki ja vähän liikaakin ylimääräistä (lyhensin tosin aika paljon, ihan vain teidän hermojenne säästämiseksi). Vielä kerran syvimmät pahoitteluni tästä viivytyksestä ja kiitokseni kaikille teille lukijoille! Seuraavaksi siihen kauan kaivattuun osaan, joka on tavallista lyhyempi (anteeksi) ja sisältää itsessään 25 kuvaa + 3 bonusta, tekstiä löytyy yllättävän vähän (verrattuna moneen edelliseen osaan), mutta toivottavasti nautitte! Pyydän anteeksi myös alkukankeuttani osien suhteen, mutta kun edellisestä kerrasta on tosiaan aikaa niin tähän totuttelu voi viedä aikaa.

Tämän osan teille tarjoavat seuraavat häiriö tekijät:
aina yhtä ihana jäätelöauto, joka on aina paikalla kun sitä ei kaivata ja kadoksissa nälän hetkillä!

tämä itse osaankin päässyt söpö pikku mikälie (unohdin jo).

ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, Moonlight Fallsin ärsyttävät villi hevoset (tai ainakin yksi niistä)!

*****

"Milloin hänen siis pitäisi olla täällä?"
"Pian."
"Niin sinä sanoit viimeksikin."
"Mitäs kysyt samaa asiaa minuutin välein."

"Kysytään sitten jotain muuta." Haley liikutti mietteliäästi huuliaan ennen kuin jatkoi: "Millainen se sinun siskosi on?"
"Jamien mukaan olemme aikalailla samaa näköä", Liam vastasi. "Itse olen nähnyt Lunan viimeksi kun hän oli vielä taapero."

"Mutta olethan sinä puhunut hänen kanssaan, etkö?"
"Mhmm."
"Ja?"
"Hän vaikuttaa kauhean ylipirteältä... ärsyttävällä tavalla", Liam sanoi ja kurtisti kulmiaan.

"Eivätkö sisarukset ja ärsyttävyys kuljekin aina käsi kädessä?" Haley kysyi naurahtaen Liamin pyöritellessä silmiään.

"Taksi!" kajahti Haleyn huuto taksin ylittäessä yhtä Moonlight Fallsin ikivanhoista silloista.
"Ei se pakosti ole Luna", Liam sanoi vilkaisten samalla Haleyyn, joka laskeutui alas muurilta nurmikolle.

Taksi, jota ajoi nopeaa tahtia kaljuuntuva keski-ikäinen mies, alkoi vähitellen hidastaa kulkuaan, kunnes se pysähtyi puutalon edustalle ja ulos astui...

"Liam!" Luna huudahti ja ennen kuin hänen veljensä ehti asiaan mitenkään reagoida, halasi tätä tiukasti.
"Ihana nähdä sinua viimein!"

"N-niin..." Liam takelteli hämmennykseltään Haleyn yrittäessä peitellä nauruaan.

"Minusta tuntuu, että kyllä tämä on sinun siskosi", Haley sanoi huvittuneesti.
"Tuota Luna", Liam aloitti. "voisit vähitellen alkaa päästää irti."
"Älä nyt, hänellähän on ollut sinua selvästikin ikivä", Haley naurahti hiljaa. "Ei yksi halaus sinua tapa."

"No, nyt kun tervehditty", Luna tokaisi hieman hengästyneenä Liamin laskiessa kätensä takaisin alas.
"Voisit seuraavaksi vaikka esitellä minulle ystäväsi."

"Aivan", Liam mutisi ja käänsi katseensa Haleyyn, joka oli saanut naurunsa viimein kuriin.
"Luna, tämä tässä on Haley."
Luna nyökäytti nopeasti päätään ja sanoi sitten hymyillen: "Mukava tavata."
"Kuin myös", Haley vastasi lyhyesti ja rauhallisesti. "Sinua onkin jo odotettu."

"Siitä puheen ollen, missäs Jamie on?" Luna kysyi pitäen katseensa yhä enimmäkseen veljessään ja kädet lanteillaan.
"Sanoi palaavansa iltaan mennessä", vastasi Liam huokaisten.

"Sillä välin minun on käsketty näyttää sinulle huoneesi ja ilmoittaa vanhemmillemme, että olet saapunut ehjin nahoin perille asti", Liam ilmoitti ja lähti samalla kävelemään ovea kohti.
"Selvä se", hyväntuulinen vastaus kuului Lunan suusta tämän seuratessa veljeään uuteen kotiinsa.

"Tässä se nyt sitten on", Liam sanoi ja asteli keskelle avaraa huonetta.
"Jamien mukaan saat tehdä sille mitä haluat, kunhan et mitään turhan radikaalia."
"Ymmärretty", Luna vastasi ja hänen katseensa kiersi ympäri huonetta.
"Saanko kysyä jotain?"
"Saat."

"Miksi täällä on kirahvi?" Luna kurtisti kulmiaan ja silmäili käytetyn näköistä pehmoeläintä.

"Ai tuo vai?" Liamkin siirsi katseensa huoneen nurkassa kyhjöttävään kirahviin.
"Sen voi varmasti siirtää muualle, jos se sinua niin häiritsee."
"En minä niin sanonut!" Luna huudahti puolustelevaan sävyyn. "Kunhan vain kysyin."

"Joka tapauksessa..." Liam kääntyi kasvostusten siskonsa kanssa. "Pärjäätkö hetken yksin?"
"En ole mikään pikkulapsi", Luna vastasi ja loi veljeensä vakavan, jopa hiukan loukkaantuneen katseen.
"Miten vain." Liamin vastauksessa oli epäuskoinen sävy, mutta Luna yritti olla kiinnittämättä siihen huomiota.
Liam kääntyi lähteäkseen huoneesta, avasi suunsa sanoakseen vielä jotain, mutta tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin ja päätyi pitämään suunsa kiinni.


*****

"No oliko se nyt niin kamalaa?" Haley kysyi kiusoittelevaan sävyyn Liamin lähestyessä.

"Kai siihen pitää vain tottua", Liam mutisi hajamielisesti.

"Ai että siskosi asuu kanssasi saman katon alla? Ja mitenhän hankalaa se voi olla?"
"Helppo sinun on sanoa", Liam tuhahti. "Itse olet ainoa lapsi."

"Niin?" Haley kysyi kohauttaen olkapäitään.
"Sinun ei tarvitse katsoa jonkun pikkusiskon perään."
"Kuka väitti että sinun sellaista pitää tehdä? Hän on teini, Liam, osaa varmasti huolehtia itsestäänkin."
"Niin, mutta-"

"Sinä murehdit liikaa."

8 kommenttia:

  1. Oi, kiva, että olet palannut taas takaisin kirjoittamaan. :) Osa oli mielenkiintoinen ja arvoituksellinen, että mitä tässä välissä onkaan tapahtunut? Liam on tosi komea nuorukainen ja Luna on tosi kaunis. Kirjoituksesi ei takunnut minusta yhtään ja sitä oli ilo lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla että pidit! Ilo päästä takaisin kirjoittamisen pariin, olen sitä nimittäin ehtinyt jo kaivata :) Itse olen jo ehtinyt kiintyä Liamiin ja Lunaan, joista onneksi kasvoi lupaavan näköisiä jatkajia tälle suvulle. Ja kiitoksia, ehkä olenkin vain liian itsekriittinen kirjotuksieni suhteen...

      Poista
  2. Oh-my-god, Seyfriedit on tehneet comebackin! Aivan U P E A A, et usko miten vaikeaa oli estää itseäni hyppimästä tuolissani ja kiljumasta kun huomasin!
    Nyt on kyllä pakko kysyä että ootko kirjottanut tässä tauon aikana jotain omia fiktiivisiä tekstejä? Varmaan koulussa ainakin, mutta ei ainakaan meidän yläasteella oikeastaan loppujen lopuksi niin kovin montaa ihan tarinaatarinaa vuodessa kirjoitettu, enemmän asiatekstejä jnejne. Joka tapauksessa, sun teksti ei ollut YHTÄÄN kökköä eikä tökkivää tai hapuilevaa tai kankeaa tai mitään muutakaan, vaan ihan sairaalloisen upeaa taas kerran joten ihmettelen todellakin jos oikiasti oot ollu sen pari vuotta kirjoittamatta suurinpiirtein mitään o_o
    Sun kirjoitus- ja kuvaustaitosi on mun mielestä yhä edelleen ihan mahtavuutta ja muistin heti, minkä takia legacy Seyfried oli aikoinaan - ja nyt jatkuessaan kapuaa varmasti heti takaisin paikalleen - yksi ehdottomista lempitarinoistani! Tykkään jotenkin juur tällasesta kirjoitustavasta ihan kamalasti. Sitä ei osaa pukea sanoiksi, mikä siinä viehättää, mut jotain siinä on ja sen huomaa aina!

    Lula, Liam ja Haley vaikuttaa hurmaavalta kolmikolta, ja näiden nuorien elämää tullaan varmasti seuraamaan huimalla mielenkiinnolla ♥__♥ Olen tosi ihastunut siihen tapaan, jolla aina onnistut luomaan henkilöillesi erilaiset persoonat, se on mun mielestä tosi tärkeää ja sä oot onnistunu tosi hyvin niin nyt kuin myös aina ennenkin.

    Kokonaisuutena tää osa oli aivan ihanainen eikä lyhyys haitannut yhtään, vaikka tarinan laatu olikin niin silmiähivelevää että olisin voinut lukea vielä vaikka kuinka paljon lisääkin :3 Silti osasit jotenkin lopettaa tän osan niin, ettei tullut sellaista töksähtävää ns. keskenlopetusta c:

    Ja siitä yläasteesta, jos positiivisesti ajatellaan niin sulla on enää yksi ainoa vuosi jäljellä - ja usko pois, se tulee menemään yllättävän nopeasti! Mä tiedän paremmin kuin hyvin mistä puhut, mutta vaikka se kuulostaa siltä mitä kaikki hokee niin sitten kun tuolta pääset niin kaikki muuttuu kun pääset uusiin porukoihin jne 8) Ysiluokka ei oikeasti tunnu kestävän läheskään niin kauaa kuin muut, vaikka tietysti on ne kaikki valtakunnalliset ja yhteishakujen ressaaminen ja muuta kivaa mutta toisaalta ne on osa niistä asioista, jotka siirtää sun ajatuksia muualle ja saa ajan tuntumaan omalta osaltaan vähän lyhemmältä 8)

    Anyways, ehkä voisin alkaa lopettelemaan tätä kommenttia tähän etten kirjota vielä paria kilometriä lisää... Yhä edelleen, suorastaan rakastuin tähän osaan ja samalla uudelleen Seyfriedeihin! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you so much, I'm very happy to be back (*^▽^*)
      Taukoni aikana kirjoitin koulua varten muistaakseni vain yhden fiktiivisen tekstin ja sekin oli seiskaluoka loppupuolella... Yritin kyllä ehdottaa opettajalle, että olisimme kirjoittaneet jotain muutakin kuin mielipidekirjoituksia kasiluokalla mutta niin ei nyt päässyt käymään. Ja ne muutamat tarinat joita vapaa-ajallani yritin aloittaa loppuivat lyhyeen, kun en ollutkaan niihin sitten tarpeeksi tyytyväinen. Hyvin itsekriittinen henkilö olen, jos ette vielä sattuneet huomaamaan :P Mutta kiitos kehuista, on aina ilo kuulla olevansa hyvä jossain mistä tykkää :)
      Luna, Liam ja Haley ovat kaikki kolme aivan ihania ♥ Perijän valinnassa voisi olla ongelmia, mutta kun Liamilla nyt on tuo Haley (jota minä niin ihannoin) niin tämän hetkinen päätökseni lienee aika selvä (spoiler...ko?) Ja lisää kiitoksia kehuista, näiden kolmen persoonat ovat minulle tavallista tarkemmin tiedossa, kun ne ovat tässä viimeisen kahden vuoden aikana ehtineet hyvin kehittyä.
      Hyvä ettei lyhyys haitannut, ensi kerralla yritän saada aikaan pidemmän osan :)
      Ja sitten yläasteesta: olen kuullut nyt useammaltakin, että ysiluokka kuluu kyllä nopeasti ja eiköhän se siitä alakin kulumaan, kunhan ensin vauhtiin pääsee. Valtakunnalliset ja muut eivät onneksi ihan vielä ole minun huolenaiheeni, toisin kuin se meidän luokan musikaali, jonka teko aloitetaan ensi viikolla (musiikkipainotteinen luokka nääs), vaikkakin vain käsikirjoituksen teon aloittamisella (jonka kirjoittamiseen ajattelin mahdollisesti ottaa osaa). Mutta kyllä se tästä (päivä kerrallaan, niin kuin minulla on tapana sanoa) ja toivottavasti yläasteen jälkeen kaikki muuttuisi parempaan päin.
      Taisi tämä minunkin kommenttini nyt vähän venähtää, mutta mikäpäs siinä (ei olisi ensimmäinen kerta). Lopuksi vielä kerran iso kiitos ihanasta kommentista!

      Poista
  3. Kiva, että jatkat tätä vielä! Jostain syystä sain justiin tänään mieleen, että oisitkohan jatkanut tätä, ja niin olitkin! :D hassua. En keksi muuta kommentoitavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että sait päähäsi käydä täällä katsomassa, vaikken pitkään aikaan mitään ollut tehnytkään :D Kiitos kommentista!

      Poista
  4. Mahtavaa että jatkat tätä! Osa oli ihanan leppoisa ja tosi hyvin kuvattu. Haley on tosi kaunis, kuten myös Luna. Silloin kun olit julkassut viime kerran, niin kommentoin ja pyysin linkinvaihtoa. Tän kuluneen ikuisuuden aikana ehin lukea vanhojakin osia ja pakko sanoa että tä on kyllä tosi hyvä legacy! Pyydän siis nyt linkinvaihtoa uudestaan :D Ja btw, mäkin oon suuri Studio Ghiblin fani, rakastuin Prinsessa Mononokeen ja Liikkuvaan linnaan sekä tietysti Totoroon :3 Olin tosi upset kun kuulin ettei uusia animaatioelokuvia enään tuu. ): Nyyh. En tiiä kiinnostiko tä sua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Lisää jatkoa saadaankin heti kun vain saan uuden koneen pystyyn eli toivottavasti vielä ennen joulua. Ja kyllä, Haley on ihana ♥ More Than Sims löytyy nyt linkattuna tuolta linkitykset osiosta :)
      Ja kiinnostaa toki, mukava löytää täältä suomalaistenkin joukosta lisää Ghibli faneja! Itse en ole vielä nähnyt tuota Prinsessa Mononokea (tuolla se hyllyllä odottaa mutta kun satun aina välillä olemaan vähän laiska leffojen katselija) mutta nuo kaksi muuta olen kyllä nähnyt ja katsonut useampaankin otteeseen. Suosittelen lämpimästi myös Henkien kätkemää, mikäli et sitä vielä ole sattunut näkemään (yksi henkilökohtaisista suosikeista nääs).

      Poista