HUOM! Suosittelen lämpimästi kertaamaan edellisen osan täältä sekä näiden osien välistä aikaa käsittelevän extran täältä.
Tervehdys kaikille pitkästä, pitkästä aikaa!
Melkein kahden vuoden mittaisen tauon jälkeen olen palannut kera uunituoreen osan ja ylipitkien alkutekstien. Yleensä säästelen sanojani osien loppupuolelle kommentteihin, mutta ajattelin nyt poikkeuksellisesti lisätä ne tähän alkuun. Toki voit ohittaa tämän ja siirtyä suoraan osaan, mutta ajattelin kuitenkin selitellä hiukan poissaoloni syytä.
Syksyllä 2012 aloitin yläasteen ja siitä asti (omasta mielestäni se alkoi suurinpiirtein siitä) elämä on ollut hieman hankalampaa. En nyt tarkoita itse opiskelun kannalta, se kyllä sujuu (aineesta riippuen), mutta ylipäänsä. Viime aikoina on kuitenkin sujunut jo paremmin (vaikka tänä aamuna kouluun mennessäni niin ei kyllä uskoisi) ja pohjalta pääsee vain ylöspäin (vai miten se nyt kuuluisi sanoa). Joten eiköhän se siitä jonain päivänä ainakin helpota. Oman elämäni lisäksi minua ovat piinanneet mm. läppärini tilan jatkuva huononeminen, mutta ei hätää, pöytäkoneen hankinta on jo työn alla (kiitoksia kesätöille ja pian saataville konfirmaatio rahoille). Ja vaikka välillä epäilinkin, etten ehkä saattaisikaan jatkaa tätä lc:tä enää, niin siltikin tässä minä nyt olen jälleen kerran ja suuri kiitos siitä kuuluu teille lukijoille, jotka olette jaksaneet pysytellä mukana toilailuistani huolimatta sekä niille ihanille ihmisille joiden kuvat ja videot inspiroivat minua jatkamaan (nimet jääköön törkeästi mainitsematta).
Ja nyt (niin kuin hyvällä ystävälläni on tapana sano) asiasta kukkaruukkuun ja täysin aiheeseen kuulumattomaan sellaiseen.
Ensinnäkin, RIP Robin Williams
Ja toiseksi, Studio Ghibli ei enää tuota animaatio filmejä, joita minä ainakin rakastan yli kaiken
Yeah... life sucks like that sometimes.
Ja siinä pitäisikin sitten olla kaikki ja vähän ylimääräistäkin... Paitsi että, kuten mainitsin jo, läppärini kunto ei ole enää missään sanamuodossa hyvä ja simssin pyörittäminen vaati siltä aika paljon, joten mitä todennäköisemmin minulle jää kaksi vaihtoehtoa, joko odotan kunnes saan uuden koneen ja jatkan Seyfriedien kanssa seuraavan kerran vasta sitten tai vaihdan mystisesti pienempään kaupunkiin/maailmaan siksi aikaa kunnes saan sen uuden (ja paremman) koneen, minkä jälkeen voin siirtää heidät takaisin Moonlight Fallsiin. Kertokaa toki mielipiteenne, arvostan sitä suuresti.
Ja siinä sitten pitäisi viimein olla kaikki ja vähän liikaakin ylimääräistä (lyhensin tosin aika paljon, ihan vain teidän hermojenne säästämiseksi). Vielä kerran syvimmät pahoitteluni tästä viivytyksestä ja kiitokseni kaikille teille lukijoille! Seuraavaksi siihen kauan kaivattuun osaan, joka on tavallista lyhyempi (anteeksi) ja sisältää itsessään 25 kuvaa + 3 bonusta, tekstiä löytyy yllättävän vähän (verrattuna moneen edelliseen osaan), mutta toivottavasti nautitte! Pyydän anteeksi myös alkukankeuttani osien suhteen, mutta kun edellisestä kerrasta on tosiaan aikaa niin tähän totuttelu voi viedä aikaa.
Tämän osan teille tarjoavat seuraavat häiriö tekijät:
Tervehdys kaikille pitkästä, pitkästä aikaa!
Melkein kahden vuoden mittaisen tauon jälkeen olen palannut kera uunituoreen osan ja ylipitkien alkutekstien. Yleensä säästelen sanojani osien loppupuolelle kommentteihin, mutta ajattelin nyt poikkeuksellisesti lisätä ne tähän alkuun. Toki voit ohittaa tämän ja siirtyä suoraan osaan, mutta ajattelin kuitenkin selitellä hiukan poissaoloni syytä.
Syksyllä 2012 aloitin yläasteen ja siitä asti (omasta mielestäni se alkoi suurinpiirtein siitä) elämä on ollut hieman hankalampaa. En nyt tarkoita itse opiskelun kannalta, se kyllä sujuu (aineesta riippuen), mutta ylipäänsä. Viime aikoina on kuitenkin sujunut jo paremmin (vaikka tänä aamuna kouluun mennessäni niin ei kyllä uskoisi) ja pohjalta pääsee vain ylöspäin (vai miten se nyt kuuluisi sanoa). Joten eiköhän se siitä jonain päivänä ainakin helpota. Oman elämäni lisäksi minua ovat piinanneet mm. läppärini tilan jatkuva huononeminen, mutta ei hätää, pöytäkoneen hankinta on jo työn alla (kiitoksia kesätöille ja pian saataville konfirmaatio rahoille). Ja vaikka välillä epäilinkin, etten ehkä saattaisikaan jatkaa tätä lc:tä enää, niin siltikin tässä minä nyt olen jälleen kerran ja suuri kiitos siitä kuuluu teille lukijoille, jotka olette jaksaneet pysytellä mukana toilailuistani huolimatta sekä niille ihanille ihmisille joiden kuvat ja videot inspiroivat minua jatkamaan (nimet jääköön törkeästi mainitsematta).
Ja nyt (niin kuin hyvällä ystävälläni on tapana sano) asiasta kukkaruukkuun ja täysin aiheeseen kuulumattomaan sellaiseen.
Ensinnäkin, RIP Robin Williams
Ja toiseksi, Studio Ghibli ei enää tuota animaatio filmejä, joita minä ainakin rakastan yli kaiken
Yeah... life sucks like that sometimes.
Ja siinä pitäisikin sitten olla kaikki ja vähän ylimääräistäkin... Paitsi että, kuten mainitsin jo, läppärini kunto ei ole enää missään sanamuodossa hyvä ja simssin pyörittäminen vaati siltä aika paljon, joten mitä todennäköisemmin minulle jää kaksi vaihtoehtoa, joko odotan kunnes saan uuden koneen ja jatkan Seyfriedien kanssa seuraavan kerran vasta sitten tai vaihdan mystisesti pienempään kaupunkiin/maailmaan siksi aikaa kunnes saan sen uuden (ja paremman) koneen, minkä jälkeen voin siirtää heidät takaisin Moonlight Fallsiin. Kertokaa toki mielipiteenne, arvostan sitä suuresti.
Ja siinä sitten pitäisi viimein olla kaikki ja vähän liikaakin ylimääräistä (lyhensin tosin aika paljon, ihan vain teidän hermojenne säästämiseksi). Vielä kerran syvimmät pahoitteluni tästä viivytyksestä ja kiitokseni kaikille teille lukijoille! Seuraavaksi siihen kauan kaivattuun osaan, joka on tavallista lyhyempi (anteeksi) ja sisältää itsessään 25 kuvaa + 3 bonusta, tekstiä löytyy yllättävän vähän (verrattuna moneen edelliseen osaan), mutta toivottavasti nautitte! Pyydän anteeksi myös alkukankeuttani osien suhteen, mutta kun edellisestä kerrasta on tosiaan aikaa niin tähän totuttelu voi viedä aikaa.
Tämän osan teille tarjoavat seuraavat häiriö tekijät:
aina yhtä ihana jäätelöauto, joka on aina paikalla kun sitä ei kaivata ja kadoksissa nälän hetkillä!
tämä itse osaankin päässyt söpö pikku mikälie (unohdin jo).
ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, Moonlight Fallsin ärsyttävät villi hevoset (tai ainakin yksi niistä)!
*****
"Milloin hänen siis pitäisi olla täällä?"
"Pian."
"Niin sinä sanoit viimeksikin."
"Mitäs kysyt samaa asiaa minuutin välein."
"Kysytään sitten jotain muuta." Haley liikutti mietteliäästi huuliaan ennen kuin jatkoi: "Millainen se sinun siskosi on?"
"Jamien mukaan olemme aikalailla samaa näköä", Liam vastasi. "Itse olen nähnyt Lunan viimeksi kun hän oli vielä taapero."
"Mutta olethan sinä puhunut hänen kanssaan, etkö?"
"Mhmm."
"Ja?"
"Hän vaikuttaa kauhean ylipirteältä... ärsyttävällä tavalla", Liam sanoi ja kurtisti kulmiaan.
"Eivätkö sisarukset ja ärsyttävyys kuljekin aina käsi kädessä?" Haley kysyi naurahtaen Liamin pyöritellessä silmiään.
"Taksi!" kajahti Haleyn huuto taksin ylittäessä yhtä Moonlight Fallsin ikivanhoista silloista.
"Ei se pakosti ole Luna", Liam sanoi vilkaisten samalla Haleyyn, joka laskeutui alas muurilta nurmikolle.
Taksi, jota ajoi nopeaa tahtia kaljuuntuva keski-ikäinen mies, alkoi vähitellen hidastaa kulkuaan, kunnes se pysähtyi puutalon edustalle ja ulos astui...
"Liam!" Luna huudahti ja ennen kuin hänen veljensä ehti asiaan mitenkään reagoida, halasi tätä tiukasti.
"Ihana nähdä sinua viimein!"
"N-niin..." Liam takelteli hämmennykseltään Haleyn yrittäessä peitellä nauruaan.
"Minusta tuntuu, että kyllä tämä on sinun siskosi", Haley sanoi huvittuneesti.
"Tuota Luna", Liam aloitti. "voisit vähitellen alkaa päästää irti."
"Älä nyt, hänellähän on ollut sinua selvästikin ikivä", Haley naurahti hiljaa. "Ei yksi halaus sinua tapa."
"No, nyt kun tervehditty", Luna tokaisi hieman hengästyneenä Liamin laskiessa kätensä takaisin alas.
"Voisit seuraavaksi vaikka esitellä minulle ystäväsi."
"Aivan", Liam mutisi ja käänsi katseensa Haleyyn, joka oli saanut naurunsa viimein kuriin.
"Luna, tämä tässä on Haley."
Luna nyökäytti nopeasti päätään ja sanoi sitten hymyillen: "Mukava tavata."
"Kuin myös", Haley vastasi lyhyesti ja rauhallisesti. "Sinua onkin jo odotettu."
"Siitä puheen ollen, missäs Jamie on?" Luna kysyi pitäen katseensa yhä enimmäkseen veljessään ja kädet lanteillaan.
"Sanoi palaavansa iltaan mennessä", vastasi Liam huokaisten.
"Sillä välin minun on käsketty näyttää sinulle huoneesi ja ilmoittaa vanhemmillemme, että olet saapunut ehjin nahoin perille asti", Liam ilmoitti ja lähti samalla kävelemään ovea kohti.
"Selvä se", hyväntuulinen vastaus kuului Lunan suusta tämän seuratessa veljeään uuteen kotiinsa.
"Tässä se nyt sitten on", Liam sanoi ja asteli keskelle avaraa huonetta.
"Jamien mukaan saat tehdä sille mitä haluat, kunhan et mitään turhan radikaalia."
"Ymmärretty", Luna vastasi ja hänen katseensa kiersi ympäri huonetta.
"Saanko kysyä jotain?"
"Saat."
"Miksi täällä on kirahvi?" Luna kurtisti kulmiaan ja silmäili käytetyn näköistä pehmoeläintä.
"Ai tuo vai?" Liamkin siirsi katseensa huoneen nurkassa kyhjöttävään kirahviin.
"Sen voi varmasti siirtää muualle, jos se sinua niin häiritsee."
"En minä niin sanonut!" Luna huudahti puolustelevaan sävyyn. "Kunhan vain kysyin."
"Joka tapauksessa..." Liam kääntyi kasvostusten siskonsa kanssa. "Pärjäätkö hetken yksin?"
"En ole mikään pikkulapsi", Luna vastasi ja loi veljeensä vakavan, jopa hiukan loukkaantuneen katseen.
"Miten vain." Liamin vastauksessa oli epäuskoinen sävy, mutta Luna yritti olla kiinnittämättä siihen huomiota.
Liam kääntyi lähteäkseen huoneesta, avasi suunsa sanoakseen vielä jotain, mutta tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin ja päätyi pitämään suunsa kiinni.
*****
"No oliko se nyt niin kamalaa?" Haley kysyi kiusoittelevaan sävyyn Liamin lähestyessä.
"Kai siihen pitää vain tottua", Liam mutisi hajamielisesti.
"Ai että siskosi asuu kanssasi saman katon alla? Ja mitenhän hankalaa se voi olla?"
"Helppo sinun on sanoa", Liam tuhahti. "Itse olet ainoa lapsi."
"Niin?" Haley kysyi kohauttaen olkapäitään.
"Sinun ei tarvitse katsoa jonkun pikkusiskon perään."
"Kuka väitti että sinun sellaista pitää tehdä? Hän on teini, Liam, osaa varmasti huolehtia itsestäänkin."
"Niin, mutta-"
"Sinä murehdit liikaa."
